Viime viikonlopun vietin tosiaan ystävieni luona Helsingissä. Kaikki olivat kuukausi aiemmin muuttaneet uuteen ensimmäiseen omaan kotiin, joten tuparilahjat olivat ehdottomat. Pyrin antamaan lahjaksi aina tarpeellista mutta ehkä myös ajan kanssa häviävää, lahjansaajan näköistä tavaraa. Tokihan minun piti itsekin jotain saada aikaiseksi. Tällä kertaa myös lentomatkustaminen pelkillä käsimatkatavaroilla pisti miettimään lahjojen kokoa ja painoa. Korteista tein tällä kertaa pienet ja melko yksinkertaisestkin. Ideoita niihin sai etsiskellä melkoisen pitkään...
Soluasunnossa asuvalle ystävälleni lahjan keksiminen oli kaikkein vaikeinta. Kyseessä kun on koti, joka ei kuitenkaan ole täysin oma. Tiedän myös, että ystäväni tarkoitus on muuttaa sieltä pois. Halusin tuoda kymmenen neliön huoneeseen jotain piristystä. Mietin pitkään jotakin julistetta tauluksi, mutta koska seiniin kiinnitys on aina vähän niin ja näin ja välttämättä sopivaa laskutilaakaan ei ole tarpeeksi, luovuin ideasta. Kuitenkin ajaton skandinaavinen design on mielestäni loistava lahja, joten ostin lahjaksi Iittalan Oiva Toikan suunnitteleman Kastehelmi-tuikkukipon harmaana. Tiesin hänen pitävän Kastehelmen tyylistä sopivissa määrin ja hänen serkkuaan konsultoituani olin varma, että tämä on hyvä lahja. Kun tietää lahjansaajan tyylin, voi ostaa jotakin tälläistä pientä ja aikaa kestävää, joka säilyttää arvonsa.
Itse tehtävää lahjan osaa pohdiskellessani Piipadoon patalaput palautuivat mieleeni ja kävinkin ostamassa Novitan Tuubia ja aloin väkertämään. Loin 22s (tosin vähempikin olisi riittänyt) ja neuloin aina oikeaa. Valmista tuli nopeaan ja lopuksi vaan hakkasin Eurokankaasta ostamani isokokoiset sirkat/purjerenkaat paikoilleen. Patalaput tulivat kuulemma tarpeeseen ja nämähän ovat siitä mukavia, että toimivat tarvittaessa myös pannunalusina. Vievät myös yhteisestä keittiöstä pienen tilan mutta ajansaatossa kuluvat ja joku kaunis päivä heitetään roskiin - siispä ei turhaa kaapintäytettä.
Reissun ainoita virallisia tupareita vietettiin lauantaina ystäväni 17-neliöisessä asunnossa. Koska kyseessä olivat ihan oikeat tuparit, lahja piti olla paketissa. Kuitenkin juurikin tämä ystäväni tuli minua lentokentältä vastaan, joten lahjan oli oltava paketissa jo paria päivää ennen. Jälleen kerran lentomatkustaminen kaikkine sääntöineen sai minut kehittämään paketin, joka olisi tarvittaessa helppo avata turvatarkastuksessa. Siispä vain tapettia sopivan kokoinen pala, neulaa ja lankaa ja ompelemaan kirjekuorimaista pakettia. Näin jälkikäteen harmittaa, että en jättänyt ommelta harsituksi, vaan palasin vielä takaisin samaa reittiä. Oisi nimittäin ollut kivemman näköinen. Takapuolelle nappi, lippaan reikä ja silkkinauhaa ympärille - avattava paketti oli valmis.
Tämän ystäväni lahjan kanssa minulla ei ollut juurikaan epäselvyyttä. Olin aiemmin elokuussa Hemtexissä vieraillessani ihastunut heidän keittiöpyyhkeisiinsä, joita itsekin ostin silloin leivontapyyhkeiksi (kohotukseen jne) muutaman kappaleen. Samanmoisia kävin sitten hakemassa tähän pakettiin pari kappaletta mustan sävyisinä, sillä kyseinen väri sopii kaikkiin sisustuksiin ja keittiöpyyhkeitä tarvitsee aina.
Lahjan itsetehty osa oli hyvin samankaltainen kuin kaikkien viime syksynä antamieni tuparilahjojen. Nimittäin virkatut ekologiset tiskirätit. Vannon itse niiden nimeen omassa keittiössäni ja ne ovat oikeasti ensinnäkin rahaa säästäviä kun koko ajan ei tarvitse uusia olla ostamassa, sekä ovathan ne nyt paljon tavallisia luuttuja kauniimpiakin! Nämä virkasin Lankamaailmasta ostamastani Blend Bamboo-langasta tällä ja tällä ohjeella. Ensimmäinen ohjeeni on ollut Isoäidinneliö-tiskirättien jälkeen suosikkini ja tuo toinen oli mukava uusi tuttavuus. Näitäkin väkertää suhteellisen helposti ja nopeasti. Ja kyllä, pingotin ja höyrytin tiskiliinat mutta tässä niissä näkyi jo taitteet kun kertaalleen olin pakettiin jo vetänyt...
Viimeiseksi yöksi pääkaupunkiseudulla menin ystäväni luo Vantaalle. Oli selvää, että kun kyseessä on poikamisboksi niin nahkaahan siellä pitää olla. Ostin vuoden alussa Ikeasta keinonahkaisen rahin alennuksesta (99kr) ihan sillä ajatuksella, että jos en muualle sille paikkaa keksi niin saanpahan ainakin nahkat talteen. Nyt en itse rahia enää tarvinnut, joten nahkoista ompelin koristetyynyn. Itseasiassa en ollut koskaan aiemmin a) ommellut nahkaa ja b) ommellut vetoketjua. Nopealla googlaamisella löytyi kuitenkin paljon vinkkejä (esim. tämä) ja tyynynpäällisestä tulikin sen verran onnistunut, että lahjansaaja ei meinannut uskoa sen olevan minun itseni tekemä. Mutta pidetty se ainakin oli. Sisätyynyt ostin tosiaan vasta sieltä, joten tämänkin kuljettaminen lentokoneessa oli piece of cake.
Onnittelut jos jaksoitte lukea tämän postauksen loppuun! Mutta mites on, kelpaisikos teille tälläiset tuparilahjat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti