Tätä viikonloppua on tullut odotettua jo parin viikon ajan. Rakastan juhlia ja ystävien kanssa yhdessä vietettyä aikaa ja kun ystävän tupaantulijaiset ja toisen ystävän syntymäpäivät sattuivat samalle viikonlopulle, ei kyseessä voi todellakaan olla huono viikonloppu. Juhlat kuitenkin ansaitsevat arvoisensa lahjat ja välillä lahjojen pohtiminen tuottaakin suurta päänvaivaa niin allekirjoittaneelle kuin monelle muullekin. Minä en kuulu siihen kategoriaan että "kunhan nyt jotain viedään" vaan lahjan tulee hipoa täydellisyyttä. Tai jos ei täydellisyyttä niin ainakin sen pitää olla muuten mukiinmenevä ja erityisesti lahjansaajaa ajatellen hankittu. Tämän vuoksi en itse suosi lahjan antajana lahjakortteja. Yleensä suosin käsillä tehtyjä lahjoja mutta valitettavasti nyt minulla ei ollut sellaisiin aikaa, kortitkin jouduin ostamaan ensimmäistä kertaa oikeasti pitkään aikaan kaupasta...
Lahjaideologiani mukaan lahjan pitää olla lahjansaajan näköinen, kuluvaa/häviävää, mielellään käytännöllistä ja suosin laatua ja designia. Edullisuudestakaan ei ole ikinä haittaa... Molempiin ystäviini olen viime syksyn aikana tutustunut opintojen puolesta, joten pitkästä tuttavuudesta ei ole siis kyse. Lahjaideoiden keksiminen olikin hieman haasteellista kun toisten makua ei vielä täysin tunne - varsinkaan kun tupareita viettävän ystäväni kotona en ollut aiemmin edes käynyt. Meillä kaikilla on aika paljon yhteistä, joista yksi asia on laadun arvostus. Siispä lähdin lahjapohdinnoissa liikkelle siitä, mistä lahjoista voisin olla itse iloinen. Kuitenkaan mitään aina esillä olevaa tai massiivista en halunnut lähteä hankkimaan.
Eilisiin tupareihin lahjan keksiminen oli mielestäni helpompaa. Perinteisesti uuteen kotiinhan tuodaan leipää ja suolaa tuomaan onnea ja varmistamaan, että uudessa kodissa leipää on aina yltäkylläisesti. Innokkalle hieman erikoisemman ruoan laittajalle halusin viedä enneminkin aineita siihen leipään. Siispä lahjaksi päätyi hieman laadukkaampaa oliiviöljyä mattakirkkaassa pullossa sekä Pentikin rosmaarinin makuista sormisuolaa. Niitähän voi käyttää esimerkiksi focaccian leipomiseen. Tämän lahjan mukaanhan olisi voinut laittaa vaikka reseptin sen tekoon! Nämä ovat niitä tarvittaessa joskus häviäviä tuotteita kunhan ne on kulutettu loppuun. Ei siis jää kaappiin pyörimään vuosikymmeniksi vain sen vuoksi, että on saatu lahjaksi. Ainakin oliviiöljy meni nappiin kun taloudesta löytyi jo entuudestaan saman sarjan balsamicoa! Tarjoilutkin olivat juhlissa sen verran maittavat, että ruoanlaittoon liittyvä lahja osui siinäkin mielessä omasta mielestäni nappiin.
Ystävältäni sain viime kesänä idean Iittalan Kivi-tuikkukupin käyttämisestä hammastikkutelineenä. Sama piti toteuttaa omassakin kodissa ja ajattelin jo silloin, että joku päivä haluan antaa tälläisen tupaantulijaislahjana. Tiesin lahjansaajan astioiden olevan valkoisia ja kirkkaita, joten kirkas (tässä tapauksessa mattakirkas) tuikkukuppi täytettiin hammastikuilla ja kääräistiin pakettiin. Pieni designhankinta, joka yleensä löytää paikkansa kodissa. Jos ei hammastikkutelineenä niin ainakin sitten kynttiläkuppina! Tämä on enemmänkin sitä laatua ja pysyvyyttä mutta hyvin pienessä muodossa. Ja vaikka lahjansaaja ei pitäisikään siitä, sillä on kuitenkin tarvittaessa muiden designtuotteiden tapaan hyvä jälleenmyyntiarvo.
Lahjat paketoin pieneen varastoistani löytyneeseen puulaatikkoon, jonka pohjalle laitoin silkkipaperia ja käärin sellofaaniin.
Synttärisankarin lahja olikin hieman vaikeampi tapaus. A:lle olisin halunnut hankkia Iittalan Kastehelmi-tuikkukipon ja istuttaa siihen jonkin jo nupullaan olevan sipulikukan aivan kuten itse tein joulun aikaan hyasinteille. Annoinpa sellaisen muuten silloin eräälle henkilöölle lahjaksikin. Narsissit tms eivät mielestäni vielä tähän aikaan vuodesta sovi annettavaksi lahjaksi ja sipulitulppaanien löytymistä kaupasta en pitänyt varmana. Koska minulla ei ollut aikaa lähteä juoksemaan useampaa kauppaa ympäri, päätin luovuttaa tämän idean suhteen. Parhaimpana tulppaanikautena syntyneelle ystävälleni päätin ostaa kaupasta kimpun tulppaaneja, jotka käärisin itse ruskeaan paperiin. Noh, ruskean olin kuluttanut loppuun, mutta valkeaa onneksi löytyi valmiina. Kukapa nainen ei leikkokukista tykkäisi! :)
Näin nuorella iällä kotoa ei vielä löydy hirvittävän paljon kodinhoitoon tarvittavia tekstiileitä ja vaikka niitä olisikin jo jonkin verran, mielestäni niitä tarvitaan paljon ja on mukavaa, kun niitä pystyy vaihtelemaan. Pallottelin Ristomatti Ratian käsipyyhkeiden ja Lapuan Kankureiden Kehrä-keittiöpyyhkeen välillä. Päädyin kuitenkin hankkimaan keittiöpyyhkeen mustana, sillä mielestäni se on hyvin laadukas ja kaunis ja sopii ehkä A:n tyyliin hieman paremmin. Tosin en usko, että pyyhkeilläkään olisin kauhean metsään mennyt. Tuo Kehrä-pyyhe ja kaitaliina ovat mielestäni hurmaavia ja voisin itsekin haluta sellaiset. Aiemmin olen lahjonut äitiäni saman sarjan valkealla keittiöpyyhkeellä. Tästä lahjasta puuttui kuitenkin mielestäni vielä persoonallinen elementti, se, mikä tekee lahjasta erityisesti lahjansaajan näköisen. A on puhunut, kuinka tykkää hyvin vahvasta ja tummasta kahvista, joten mukaan ostin vielä paketin Robert Pauligin tummapaahtoista kahvia.
Nämäkin paketoin sellofaaniin ja rusettiin päätyi tulppaaneihin sopivan sävyinen naru. Syntymäpäiväjuhlat ovat vasta tänä iltana, joten en tiedä mitä lahjansaaja tulee pitämään lahjastaan. Toivon, että se on mieleinen.
* * * * *
Mielestäni paketin ulkonäkö on tärkeä osa lahjaa ja sen vuoksi pyrin panostamaan siihen paljon. Ylipäätään mielestäni aikuisten juhlissa on mukavaa, että lahjat on helposti muidenkin vieraiden nähtävissä ilman, että juhlakalu joutuu paketteja availemaan. Lasten lahjat ja joululahjat ovat sitten asia erikseen.
Panostan omaa aikaani hyvin paljon eri lahjojen miettimiseen ja valmisteluun. Eero sanoikin minusta hyvin sen, miksi minun lahjani ovat yleensä pidettyjä: teen peruslahjoista pienellä twistillä persoonallisia ja laadukkaanoloisia. Tässäkin tapauksessa A:n tulppaanit tuntuisivat aivan erilaisilta jos ne olisivat kaupan muovikääreessä. Tummapaahtoisen kahvipaketin hankkiminen taas osoittaa lahjansaajalle, että kuuntelen häntä ja tiedän hänen makunsa. Kivi-tuikkukippo saa uuden merkityksen ja on selkeämmin tupaantulijaislahja kuin tavallinen lahja - erityisesti kun se ei ole Iittalan pahvipakkauksessa.
Mitä mieltä te olette, olenko onnistunut hankkimaan hyvät lahjat uuteen kotiin ja synttärisankarille? Entä haluaisitteko te itse saada tälläisiä lahjoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti