Jos aiemmin käytiin läpi se kodin suosikkikohta, niin kohdistetaanpas katseet siihen meidän kodin murheenkryyniin: olohuoneeseen. Meidän olohuone on kooltaan pienehkö verrattuna esimerkiksi edellisen asuntoni ainoaan huoneeseen. Meidän olohuoneessa pitää myös olla monta eri toimintoa: työpiste, loikoilu- ja TV:n katsomispiste, sekä ruokailutila. Onglemaksi onkin muodostunut kaikkien näiden yhteensovittaminen niin, että kaikki on hyvässä tasapainossa keskenään. Ja avaruus ja tilan tuntu - mistä ihmeestä minä sen kaivan? Tämä asunto on sisustustettu pääasiassa minun edellisen asuntoni huonekaluilla ja jotakin yksittäisiä hankintoja on tehty. Tällaisia hankintoja olohuoneen osalta ovat uudet sohvapöydät, työpöytä ja matto. Vuokrasopimuksen solmittuamme piirsin muutaman erilaisen version olohuoneen pohjapiirustuksesta, jotta saisimme kaiken sopimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Monet huonekaluistamme ovat suorakulmaisia ja massiivisia (sohva, kirjahylly, ruokapöytä, lipasto) ja samaa linjaa jatkettiin myös työpöydän kanssa. Eikös sisustuksen perussääntöihin kuulu, että huonekalujen on oltava samaa kokoluokkaa? Työpöytä kasattiinkin Ikean Linnmon-pöytälevyistä ja Alex-kaapistoista ja pituutta pöydälle muodostuikin kaksi metriä. Ainoa kevyehkö huonekalu on olohuoneemme sohvapöydät Jyskistä. Olisin halunnut säilyttää vanhan Ikealaisen massiivisen sohvapöytämme mutta tässä vaiheessa sisustus kaipasi ehdottomasti jo sitä kevyttä ja pyöreää muotoa. Kerran olen pyöräyttänyt sisustuksen uuteen muotoon olohuoneessa vain havaitakseni, että vanhassa vara parempi. Jos huonekalujen paikkaa ei voi muuttaa ja on mentävä sillä mitä on, sisustusta on koitettava muokata tässäkin tapauksessa pehmeämmäksi ja mielyttävämmäksi erilaisilla tekstiileillä.
Olohuoneen koon vuoksi jouduimme hankkimaan uuden pienemmän olohuoneen maton. Tummanharmaata pölynkerääjää ei ole ollut ikävä vaikka toki nukkamaisuus tuo tilaan sitä pehmeyttä. Entinen matto sopi edelliseen asuntoon hyvin: se sitoi sohvan ja kirjahyllyn yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka ulkopuolelle jäi selkeästi ruokailutila sekä makuutila. Samaa olen koettanut hakea matolta myös tässä asunnossa. Ongelmaksi onkin muodostunut mattojen koot, sillä valmiskokoluokituksesta ei löydy sopivaa mattoa, joka yltäisi sohvastamme kirjahyllyyn niin, että se on samalla myös sohvan levyinen. Parhaimmaksi kooksi olen kuitenkin havainnut 140x200cm maton, joka on sopivasti sohvan levyinen. Kirjahyllyn edessä on paljaana lattiaa, joka onkin kulkuväylä parvekkeellemme. Kesällä kävimme hankkimassa Anttilasta Annon musta-valkoisen Lankku-maton, johon molemmat ihastuimme. Tarkoituksenamme oli tuoda kotiimme lisää mustaa ja kontrasteja ja maton ajaton graafinen kuvio, raidoitus, oli mielestämme sopiva. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että vaikka matto itsessään olikin kaunis ja mieluinen, se ei ollut tilaan parhaalla tavalla sopiva. Voimakkaat kontrastit yhdistettynä punertavalaan laminaattiin saivat aikaan sen, että tila ei näyttänyt hyvältä. Viikko sitten löysin kuitenkin Anttilasta Latu-maton, joka on 80% villaa ja 20% puuvillaa. Vaaleanharmaa ja valkoinen muodostavat vaalean ja harmonisen väriyhdistelmän, joka pehmentää tilan kovaa ilmettä mukavasti. Myös kuvio on näyttävä mutta se ei ole niin voimakas, että se hallitsisi koko tilaa - enneminkin se omasta mielestäni täydentää sitä. Tästä povattiin pari vuotta sitten uuttaa "blogimattoa" ja en ihmette lainkaan - olemmehan mekin pitäneet omastamme jo hurjan paljon.
Kuvissa näkyykin hyvin tilan ahtaus ja se, kuinka matto rajaa tilaa. Tämän postauksen ensimmäinen kuva onkin ehdoton suosikkini: se saa tilan näyttämään yhtenäiseltä ja avaralta kun taas koko tilan näyttävät kuvat paljastavat raadollisesti ne ongelmat. Kun sanotaan, että sisustuksen pitäisi näyttää joka kulmasta hyvältä, nämä kuvat todistavat sen, että meillä se ei vain valitettavasti tässä huoneessa näytä. Näiden kuvien oton jälkeen olen hieman muuttanut sisustuksen yksityiskohtia ja se on niiltä osin parempi. Kuitenkin on vielä muutama asia, jotka pitää ratkaista tai vain oppia elämään.
Olohuonetta sisustaessani olen tehnyt muutamia virhehankintoja, joista yksi on ehdottomasti se tilaan sopimaton aiempi matto. Muina virheinä voisin mainita eräät verhot. Muutenkin olohuonetta sisustaessa minulla oli kiire saada kaikki valmiiksi, joten tuotteita ei tullut etsittyä rauhassa vaan tuli enneminkin hankittua se, joka on ihan kiva. Koska olohuoneemme sisältää nii monta eri toimintoa, tavaraa on mielestäni liikaa ja huonekalut ovat hieman turhan ahtaalla. Keittiöstämme löytyy saareke (tai oikeastaan niemeke) ja moni sanoikin, että me emme tarvitse ruokapöytä: sehän vain tekee tilasta ahtaan! Sellainen kuitenkin oli jo valmiina ja pidän siitä, että vieraiden ja meidän ei tarvitse aina syödä saarekkeen ääressä. Yllättäen kyllä ruokailutila ei mielestäni ole se sisustuksellinen ongelma vaan itse asiassa se on yksi niistä harvoista asioista, josta olohuoneessamme pidän. Olen koittanut pitää linjat selkeinä ja värityksen mahdollisimman vaaleana niin, että mustaa on siellä vain pieninä palasina. Koska tämä tila ei ole minua miellyttävä, onkin usein tullut mietittyä vaihtoehtoa sille, millä tuotteilla tilasta saisi paremman: avaramman ja yhteensopivamman. Tällaisissa tilanteissa tuleekin etsittyä uusia tuotteita vanhojen uusiksi kavereiksi. Onneksi olen kuitenkin hiljalleen oppinut tämän tilan kanssa jättämään ajatukset hautumaan ja olen enneminkin karsinut sisustusta ja yksityiskohtia sen sijaan, että hankkisin aina jotain uutta. Less is more. Uusi matto olikin ollut harkinnassa jo pidemmän aikaa vaikken halunnutkaan myöntää, että mattomme ei sopinut tilaan. Oikean eteen tullessa en aikaillut. Nyt pitäisi vain vielä saada lisää niitä pehmeitä elementtejä sisustukseen, sillä kun kaikki pehmeät elementit osuvat sohvan ympäristöön, muu tila jää hieman kovaksi... Onneksi vaaleat verhot tuovat ihanaa luonnonvaloa huoneeseen ja omalta osaltaan tuovat hieman sitä tärkeää pehmeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti