Pikkuiset sukat ja ensilonkero

Minulla on muutamaan eri postaukseen kuvat jo valmiina ja pohdiskelin minkä niistä ottaisin ensimmäiseksi käsittelyyn. Ajattelin kuitenkin näin viikon alkuun ottaa ehkä sen minulle kaikkein ajankohtaisimman, eli tällä viikolla oletettavasti syntyvälle ensimmäiselle tätitettävälle tekemäni elämäni ensimmäiset vauvansukat sekä turvalonkerosta inspiroituneen hieman serkkuaan suuremman ensilonkeron. Täällähän ollaan jo aivan hullaantuneita tulevasta pikkuisesta ja Pinterestistä on tullut selattua yhtä jos toista ihanaa itsetehtyä lahjaideaa pienelle sievälle tulevalle. Muitakin juttuja näiden lisäksi on jo aloitettu tekemään, mutta nämä olen jo antanut valmiiksi tuleville vanhemmille jos vaikka haluavat ottaa jo synnärille mukaan. Ensiksi ajattelin, että kesällä syntyvä vauva ei villasukkia ensimmäisiksi kuukausiksi kaipaa. Minulla ei ole lähisuvussa oikein koskaan ollut itseäni nuorempia lapsia, joten vauvajutut eivät ole erityisen tuttuja. Hoksasin kuitenkin, että annetaanhan kesälläkin syntyville pienokaisille monissa sairaaloissa pikkuruiset villasukat mukaan, joten tarvitsevathan he tänne kylmään maailmaan tullessaan hieman lämpöä. Ja eihän pienokaisilla ole kenkiäkään synnäriltä lähdettäessä... Siispä puikot suihkimaan!

Langaksi valikoitui jo kauan kaupoissa ihailemani Novitan Niitty, joka sopii nimensä ja värityksensä puolesta kesävauvalle oikein mainiosti. Kahdesta ihanasta vaaleanpunaisesta sävystä tulevalle prinsessalle valitsin korallisemman, joka sopii mukavasti ensilonkeron väritykseen. Monet pehmeät vauvalangathan ovat keinokuitulankoja (kuten tämäkin) ja vaikka lähtökohtaisesti suosinkin (tai ainakin haluan suosia) aitoja luonnonmateriaaleja vauvan neuleissa, en voinut vastustaa tätä. 

Myöskään vastasyntyneiden vaatteiden teko ei ole tuttua ja minulle tuli oikeasti kaupassa yllätyksenä kuinka pieniä ne 50-kokoiset vaatteet ovat. Pienen googlettelun jälkeen löysin eri sivustoja, joissa oli vastasyntyneiden ja hieman isompienkin neuleohjeita. Ilmeisesti suomalaisille vauvoille kannattaa tehdä n. 9cm jalkaterältään olevia sukkia (muualla Euroopassa jalat ovat ilmeisesti pienempiä) joten sellaisen lähdin tekemään. 32s ja 3½ puikoilla syntyi eri joustinneuleilla ja Lise-Loten kuviolla pikkuruiset sukat tiimalasikantapäällä ja sädekavennuksella. Söpöä! Lankaa meni yhteen sukkaan noin yhden värjäyspätkän verran. Aika hyvin sain värit kohdistettua sukkiin, sillä niissä taitaa olla n. puolen kierroksen heitto. Ohje Lise-Loten kuvioon löytyy täältä. 

Ihastuin Annika Pakkasen suunnittelemaan keskosille tarkoitettuun turvalonkeroon tässä keväällä. Olen ajatellut jo pidemmän aikaa, että tekisin pikkuisia sukkia jämälangoista sairaaloihin lahjoitettavaksi ja näiden näkemisen jälkeen ajattelin, että keskosille haluan ehdottomasti tehdä myös näitä. Kokeiluversion tein tulevalle tätitettävälleni alkuperäistä ohjetta suurentaen, sillä ajattelin, että tarvitsevathan myös ne hieman isokokoisemmat vauvatkin turvaa ja tykkäävät tarttua asioihin. On sitten se ensimmäinen tuttu ja turvallinen unilelu, jonka kanssa voi myöhemmin leikkiä. Siispä nimesin tämän turvalonkeron sijaan ensilonkeroksi. Tämä lonkeroinen sai päähänsä suuren valoisen rusetin sekä hymyilevät kasvot. Kehityspsykologian tunneilta muistan, että jo pienet lapset tunnistavat iloisen näköiset kasvot surullisista ja luonnollisesti ovat innoissaan iloisista. Siispä tein hymyilevän suun ja silmiin lisäsin vielä ripset korostaakseni tämän lonkeron sukupuolta (vaikka sukupuolineutraalisuus ei mielestäni huono asia olekaan). Turvalonkeroihin ohje löytyy esim. täältä.

ps. Uudistin viikonlopun aikana hieman blogin banneria. Toivottavasti tykkäätte niinkuin minäkin!