Blogi on muuttanut!

Uudistetun blogini voit löytää osoitteesta anniinasim.wixsite.com/anniinasim

Nähdään uudessa blogikodissa!

Herneenversoja ja yrttejä

Minusta on aivan ihanaa käydä aina välillä parvekkeella nappaamassa yrttejä laittamiini ruokiin. Tai välillä napsimassa ihan vain suuhun. Kolme vuotta sitten sen alkoi, kun asuin ensimmäisen kesän omillani. Silloin kasvatin kaiken siemenistä asti mutta näin jälkiviisaana voin sanoa, että jos yrttejä ei ajattele kylvää maahan, se on aivan turhaa! Viime vuosi olikin ensimmäinen vuosi kun menin yrttien kohdalla siitä mistä aita on matalin ja hain valmiit yrttiruukut ruokakaupasta. Joten jos et ole viherpeukalo, mutta haluaisit hieman yrttejä omalle parvekkeelle tai ikkunalaudalle, käy vain hakemassa kaupasta sellaisia ruukuissa ja istuta (yrtti)multaan joko ruukun kanssa tai ilman ruukkua. Laita yrtit valoisaan paikkaan ja muista kastella. Helppoa kuin heinänteko! 

Herneenversot vaativatkin hieman enemmän työtä kuin yrtit mutta näiden kanssa on vaikea epäonnistua. Osta kaupasta kuivattuja herneitä pussi (maksaa jonkin verran alle euron) ja laita niitä vuorokaudeksi veteen likoamaan. Sen jälkeen laita herneet haluaamaasi kasvastusastiaan mullan päälle ja peitä ohuella kerroksella multaa. Vie herneet itämään pimeään kunnes mullasta alkaa pilkottaa vihreää. Siirrä sen jälkeen valoisaan paikkaan ja alle parin viikon kuluttua saat nauttia herneenversoista! Versot kannattaa syödä nuorina ja herneet kasvattavat pari satoa. Joten kun katkot herneenversoja, anna niiden kasvattaa vielä toinen erä. Meillä herneenversoja on kasvatettu koko kevät keittiössä ja niitä tulee aina silloin tällöin napsittua salaatin joukkoon tai ihan vain sellaisenaan. Muistuttaa maultaan hyvin paljon sokerihernettä. Yhdestä hernepussista saat kasvatettua monen monta satoa joten budjettiystävällistä jos mitä! Halutessasi voit peitää purkit tuorekelmulla, johon on pistelty reikiä saadaksesi kosteat olosuhteet itämisvaiheeseen. Varo kuitenkin homehduttamasta herneitä! Periaatteessa herneet kasvavat jopa talouspaperin päällä, joten olosuhteista ei kannata stressata turhan paljoa. 

Mualiman paras mustikkapiirakka

Maanantaina meillä tuli virallisesti täyteen 1,5vuotta yhdessäoloa. Vuosi sitten puolivuotispäivää juhlittiin Tallinnassa, tänä vuonna vähän pienemmässä mittakaavassa: molemmat oltiin töissä mutta ennätin onneksi leipomaan yllärinä E:n suosikkia, mustikkapiirakkaa. Samaa tekaisin myös E:n nimpparibrunssille pari viikkoa takaperin. Töistä kotiin tullessa tästä piirakasta oli jäljellä enää puolet (enkä ollut edes ollut itse ottanut palastakaan), joten herkkua tämä on... Tämän ohjeen olen saanut ystävältäni muutama vuosi takaperin ja siitä on tullut myös minun suosikkimustikkapiirakkareseptini. Alkuperäinen ohje taitaa kulkea tuolla Metsäkeijun mustikkapiirakan nimellä. Tässä piirakassa hyvää on se, että se ei tarvitse välttämättä erillistä kastiketta, sillä ranskankermatäyte ajaa saman asian.  1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.

2. Lisää kananmuna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet.

3. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 200 asteessa 10min.

4. Tee esipaiston aikana täyte: Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada esipaistetun pohjan päälle.

5. Peitä täyte jäisillä marjoilla ja paista kypsäksi 200 asteessa n. 30 min.

Pikkuiset sukat ja ensilonkero

Minulla on muutamaan eri postaukseen kuvat jo valmiina ja pohdiskelin minkä niistä ottaisin ensimmäiseksi käsittelyyn. Ajattelin kuitenkin näin viikon alkuun ottaa ehkä sen minulle kaikkein ajankohtaisimman, eli tällä viikolla oletettavasti syntyvälle ensimmäiselle tätitettävälle tekemäni elämäni ensimmäiset vauvansukat sekä turvalonkerosta inspiroituneen hieman serkkuaan suuremman ensilonkeron. Täällähän ollaan jo aivan hullaantuneita tulevasta pikkuisesta ja Pinterestistä on tullut selattua yhtä jos toista ihanaa itsetehtyä lahjaideaa pienelle sievälle tulevalle. Muitakin juttuja näiden lisäksi on jo aloitettu tekemään, mutta nämä olen jo antanut valmiiksi tuleville vanhemmille jos vaikka haluavat ottaa jo synnärille mukaan. Ensiksi ajattelin, että kesällä syntyvä vauva ei villasukkia ensimmäisiksi kuukausiksi kaipaa. Minulla ei ole lähisuvussa oikein koskaan ollut itseäni nuorempia lapsia, joten vauvajutut eivät ole erityisen tuttuja. Hoksasin kuitenkin, että annetaanhan kesälläkin syntyville pienokaisille monissa sairaaloissa pikkuruiset villasukat mukaan, joten tarvitsevathan he tänne kylmään maailmaan tullessaan hieman lämpöä. Ja eihän pienokaisilla ole kenkiäkään synnäriltä lähdettäessä... Siispä puikot suihkimaan!

Langaksi valikoitui jo kauan kaupoissa ihailemani Novitan Niitty, joka sopii nimensä ja värityksensä puolesta kesävauvalle oikein mainiosti. Kahdesta ihanasta vaaleanpunaisesta sävystä tulevalle prinsessalle valitsin korallisemman, joka sopii mukavasti ensilonkeron väritykseen. Monet pehmeät vauvalangathan ovat keinokuitulankoja (kuten tämäkin) ja vaikka lähtökohtaisesti suosinkin (tai ainakin haluan suosia) aitoja luonnonmateriaaleja vauvan neuleissa, en voinut vastustaa tätä. 

Myöskään vastasyntyneiden vaatteiden teko ei ole tuttua ja minulle tuli oikeasti kaupassa yllätyksenä kuinka pieniä ne 50-kokoiset vaatteet ovat. Pienen googlettelun jälkeen löysin eri sivustoja, joissa oli vastasyntyneiden ja hieman isompienkin neuleohjeita. Ilmeisesti suomalaisille vauvoille kannattaa tehdä n. 9cm jalkaterältään olevia sukkia (muualla Euroopassa jalat ovat ilmeisesti pienempiä) joten sellaisen lähdin tekemään. 32s ja 3½ puikoilla syntyi eri joustinneuleilla ja Lise-Loten kuviolla pikkuruiset sukat tiimalasikantapäällä ja sädekavennuksella. Söpöä! Lankaa meni yhteen sukkaan noin yhden värjäyspätkän verran. Aika hyvin sain värit kohdistettua sukkiin, sillä niissä taitaa olla n. puolen kierroksen heitto. Ohje Lise-Loten kuvioon löytyy täältä. 

Ihastuin Annika Pakkasen suunnittelemaan keskosille tarkoitettuun turvalonkeroon tässä keväällä. Olen ajatellut jo pidemmän aikaa, että tekisin pikkuisia sukkia jämälangoista sairaaloihin lahjoitettavaksi ja näiden näkemisen jälkeen ajattelin, että keskosille haluan ehdottomasti tehdä myös näitä. Kokeiluversion tein tulevalle tätitettävälleni alkuperäistä ohjetta suurentaen, sillä ajattelin, että tarvitsevathan myös ne hieman isokokoisemmat vauvatkin turvaa ja tykkäävät tarttua asioihin. On sitten se ensimmäinen tuttu ja turvallinen unilelu, jonka kanssa voi myöhemmin leikkiä. Siispä nimesin tämän turvalonkeron sijaan ensilonkeroksi. Tämä lonkeroinen sai päähänsä suuren valoisen rusetin sekä hymyilevät kasvot. Kehityspsykologian tunneilta muistan, että jo pienet lapset tunnistavat iloisen näköiset kasvot surullisista ja luonnollisesti ovat innoissaan iloisista. Siispä tein hymyilevän suun ja silmiin lisäsin vielä ripset korostaakseni tämän lonkeron sukupuolta (vaikka sukupuolineutraalisuus ei mielestäni huono asia olekaan). Turvalonkeroihin ohje löytyy esim. täältä.

ps. Uudistin viikonlopun aikana hieman blogin banneria. Toivottavasti tykkäätte niinkuin minäkin!

DIY koristetyynynpäälliset

Terkut täältä parvekkeelta! Ilta-aurinko paistelee ja Suomipop soi taustalla, joten tässä onkin mukava kirjoitella vähän käsityökuulumisista. Olen tässä noin puolentoista viikon aikana lomaillut ja pyrkinyt tekemään pääasiassa asioita, joista todella nautin. Sen vuoksi neulepuikot ovat kilisseet ja erityisesti Singeri on laulanut enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä.

Ompelijana en ole mitekään kummoinen. Tai no perushyvää jälkeä syntyy mutta ompeluhistoriani ei ole kauhean pitkä. 7-vuotiaana isä opetti minut ompelemaan ja silloin taisin siksakkailla vohvelikangasliinojen reunoja. Sen jälkeen ompelu on tapahtunut pääasiassa peruskoulun käsityötunneilla. Lukioaikanani tartuin seuraavan kerran ompelukoneeseen ja ompelin ensin leikkimökkiin verhot ja vuotta myöhemmin ylioppilasjuhliani varten verhot lähes jokaiseen huoneeseen. Rovaniemellä on tullut ommeltua lähinnä verhoja, lämmitettäviä kauratyynyjä, hiekkapussukoita painoiksi ja yksi nahkatyynynpäällinen. Toisinsanoen aika helpoilla ompeluksilla on menty. Tänä keväänä olen kuitenkin ommellut lisäksi tiukat valokuvaushuput Ikean sohvapöydän päälle sekä vauvan rottinkikorin hupun. Tällä viikolla ompelin ensimmäiset koristetyynynpäälliset omaan kotiin. Haaveena olisi osata ommella esim. vaatteita... 

E:n kanssa puhuttiin yhtenä iltana jälleen kerran kodin sisustuksesta ja herra teki aika selväksi kaipaavansa hieman lisää väriä. Enkä kyllä kieltänyt asiaa, sillä olohuoneemme ainoa väriläiskä viimeisimmät viikot on ollut vaaleansininen ikkunassa roikkuva Vallilan Pinja-verho. Väriähän sisustukseen on helppo tuoda koristetyynyillä, mutta jostain syystä tänä vuonna tyynynpäällisten valikoima on ollut jotenkin huono. Tai ainakin niiden budjettiystävällisten. Sen vuoksi ollaankin menty niillä kaapista valmiiksi löytyvillä musta-valko-harmailla. Yhtenä arki-iltana lähdin pitkästä aikaa kiertelmään kaupoille keskustaan. Nautin rauhallisesta kauppojen kiertelystä, sillä silloin voi haaveilla ja inspiroitua. Anttilassa törmäsin Vallilan alennuskankaisiin ja siellä oli Tanja Orsjoen suunnittelemaa Amandaa keltaisena alle 14€:n metrihintaan. Amandaa olenkin ihastellut parina vuotena erityisesti vaaleansinisenä. Seuraavana päivänä kävin hakemassa sitä metrin tarkoituksenani ommella siitä koristetyynyt makuuhuoneeseen.

Pidän muhkeista koristetyynyistä, joten 50x50 kokoisen sisätyynyn päälle tein 45x45cm kokoisen päällisen. Halusin koristetyynynpäällisiin ehdottomasti vetoketjut, jolloin tyyny pysyy paremmin muodossaan. Vaikkei tämä ollutkaan ensimmäinen kertani vetoketjun ompelussa, tsekkasin varuilta vinkkejä netistä. Tämän kankaan kanssa ongelmaksi muodostui tyynyihin saatava miellyttävä kuvio, sillä Vallilan kankaille tuttuun tapaan kuviot ovat isoja ja monimuotoisia. Tarkoituksena ei ollut tehdä kahta identtistä tyynynpäällistä mutta kuitenkin kiva yhdistelmä oli saatava aikaan. Loppujen lopuksi katsoin parhaaksi tehdä tyynyistä periaatteessa yksipuoliset, jolloin taakse keskelle jäi vetoketju. Olisinhan voinut tehdä vetoketjut eri korkeudelle mutta minä, perfektionisti, halusin ne samaan tasoon mielessäni myös mahdollinen jälleenmyynti jos joskus näihin kyllästyn.

Ikean ohuet 50x50 tyynyt eivät olleet riittävät, joten takapuolelle laitoin vielä pienet Ikeasta ostetut, olisikohan n. 30x30 kokoiset tyynyt. Tyynyn kuvio paistaa takaa läpi, mutta sehän ei haittaa tyynyillä ollessa selkeästi etu- ja takapuoli ;) Loppujenlopuksi nämä tyynyt päätyivät kuitenkin makuuhuoneen sijaan olohuonetta piristämään.

Kangasta jäi kuitenkin sen verran yli, että siitä sai tehtyä vielä yhden, hieman erimallisen koristetyynyn. Itseltäni löytyi valmiina musta-valkoinen aikoinaan ostamani autokuvioitu koristetyyny koossa 40x60. Kangasta oli sen verran hintsusti, että aivan saman muotoista päällistä en saanut enää ommeltua, mutta koska itse tyyny oli sen verran pehmoinen ja mukautuva, uskalsin tehdä hieman erimallisen napakamman päällisen. Tällä kertaa vetoketjun paikka päätyi tyynyn toiseen sivuun, sillä en halunnut leikellä valmiiksi tiukkaan kangasta enempää kuin oli tarvis. Tyynyn alareunaan vetoketju olisi sopinut paremmin mutta silloin kuvion koko olisi jäänyt vieläkin pienemmäksi. Koska tiesin kankaan kuultavan autokuvion läpi, ompelin tyynynpäällisen kaksinkertaisena: päällimmäinen kerros Vallilan Amandaa ja alapuolelle paksua valkoista teflonkäsiteltyä jämäkangasta. Tällä hetkellä tyyny on makkarissa, mutta kokonsa puolesta ehkä aavistuksen liian pieni muiden tyynyjen joukkoon. Jos alkaa tuntumaan, voinhan pitää tyynyä vaikka auringonottotyynynä tai parvekkeellä. Väriä tuovia koristetyynyjähän ei voi koskaan olla liikaa :) 

Näille kolmelle tyynynpäälliselle tuli hintaa noin 20€ (1m kangasta ja kolme vetoketjua). Mielestäi se on edullinen hinta Vallilan tyynynpäällisistä, valmiiksiommeltuinahan ne maksavat n. 14€/kpl. Alennuskankaat kannattaa siis todellakin hyödyntää. Näiden ompelu ei ole todellakaan mitään avaruusfysiikkaa ja peruskoulun ompelutaidoilla pärjää mainiosti. Netti on täynnä erilaisia hyväksihavaittuja tutoriaaleja erilaisten (vetoketjullisten) tyynynpäällisten ompelusta, mm:

TOSIMUMMO: Tyynynpäällisen ompeluohje 

(tätä mukailin suorakaiteen muotoiseen päälliseen)

Kanneli: Ohje - vetoketjun ompeleminen tyynynpäälliseen 

Sikaihana: Näin teet tyynynpäällisen vetoketjulla

(tätä käytin apuna 45x45 päällisiä ommellessani)

Itse kävin tänään jo katselemassa Eurokankaassa kangasvalikoimaa tästä ompelusta inspiroituneena. Taidankin lähipäivinä tehdä vielä toisen reissun Anttilaan ja katsastaa Vallilan alekankaat uudemman kerran - jos sieltä löytäisi jotain ommeltavaa :) 

kesäpartsi

Parin viileämmän viikon jälkeen on taas saatu nauttia lähes 20 asteen lämpötiloista, joten olihan se jo korkea aikakin laittaa parveke kesäkuntoon. Toissapäivänä irrotettiin E:n kanssa meidän parvekkeelta edellisten asukkaiden tekemät puulaatat ja imuroitiin ja pyyhittiin koko paikka puhtaaksi. Samalla pesaisin parvekelasit ja tekaistiinpa päivän aikana myös eurolavahylly valmiiksi (tai ainakin melkein). Meillähän on parveke aikalailla etelän suuntaan, sillä aurinko paistelee juurikin päivän parhaaseen aikaan tuohon. Lasit luovat hyvät olosuhteet pikkuiselle hyödykepuutarhalle ja niitä avaamalla saadaan lämpiminäkin päivänä ilma kiertämään. Parvekkeen kesäkuntoon laittamisen jälkeen siellä onkin tullut vietettyä aimo ainnos päivästä, aamupalan ruokailusta iltasurffailuihin. Parvekkeelle paistaa mukavasti myös ilta-aurinko. Viime kesänä parvekkeen käyttö jäi säiden vuoksi vähäiseksi mutta tänä vuonna haluan viettää siellä paljon aikaa!

Kuvassa näkyvän isän tekemän ja minun suunnitteleman yrttihyllyn lisäksi tekaistiin E:n kanssa parvekkeen toiselle umpinaiselle seinälle tosiaan eurolavoista hyllykkö parvekelaatikoille. Yrttihyllyssä kasvaa basilikaa, persiljaa, ruohosipulia ja minttua, sekä pikkuisessa parvekelaatikossa salaattia ja ruukussa testissä ekaa kertaa myös kuukausimansikka. Eurolavahyllyn laatikoista löytyy pinaattia, lehtikaalta sekä sokerihernettä. Yrttihyllyn vieressä kasvaa valkeassa ruukussa Eeron toiveesta chiliä ja eurolavahyllyn viereisissä sinkkiämpäreissä retiisiä ja porkkanaa. Tarkoituksena on laittaa vielä perunaa kasvamaan hieman isompaan ämpäriin mutta toistaiseksi perunat ovat vasta itämisvaiheessa... :) Onneksi vanhan uskomuksen mukaan 6.6. Kustaan päivä on otollinen aika perunan istutukselle.

Hyllyköiden lisäksi parvekkeelta löytyy tosiaan pieni istuinryhmä sekä isäni tekemä puinen laatikko, jonka päällä on pehmeä istuinosa. Tuossa laatikossa säilytän kaikkia kukkaruukkuja, multaa ja puutarhanhoitovälineitä. Lisäksi se on todella näppärä lisäistuin. Ainakin tähän asti näillä kalusteilla on pärjätty mutta tokihan kunnon löhöilypaikka olisi mukava. Parvekkeella oleva matto on yksi edellisen asunnon matoista mutta tarkoitus on se korvata lapsuudenkodistani löytyvällä räsymatolla. Löhöilypaikan lisäksi myös esimerkiksi sähkögrilli olisi aika jees...

Kesäkukkina on tosiaan tänäkin vuonna valkoisen ja violetin sävyisiä pikkuorvokkeja. Niitä olen istuttanut metalliseen astiaan terassipöydälle ja pariin Clas Ohlsonin betoniruukkuun. Orvokit ovat mielestäni todella kauniita ja mahtavaa niissä on se, että ne kestävät lämpöä hyvin. Tiesittekö muuten, että orvokin kukkia voi syödä? 

All in all, tykkään hirvittävästi tuosta meidän parvekkeen ilmeestä! Se eroaa sisustuksellisesti kämpän muusta sisustuksesta mutta mielestäni parveke saakin olla vähän enemmän do-it-yourself-tyylinen. Sitä tällä hetkellä rakastamaani industrialhenkeä parvekkeelle tuo omalla tavallaan tietysti tuo kuormalavahylly, mutta myös peltiset ämpärit ja dymo-pyykkipoika-kasvikyltit. Yrttiruukut ovat aivan tavallisia terrakottasaviruukkuja, jotka olen pari vuotta sitten maalannut liitutaulumaalilla. Aiempina vuosina olenkin liidulla kirjoittanut niihin yrttien nimet mutta tänä vuonna päätin tehdä vaihteeksi nuo uudet kyltit. Ruukut palvelevatkin hyvin tällä hetkellä ihan vain mustina ruukkuina. Parvekkeella ei ole vielä aivan niin vihreää kuin toivoisin, mutta sehän johtuu vain siitä, että kylvetyt siemenet eivät ole aivan vielä ennättäneet kasvaa. Onneksi ne kuitenkin ovat itäneet, joten olettaisin tähän tulevan kesän myötä muutosta ;) 

Palataanpas parvekeasioihin vielä kesän aikana! 

sisustusinspiraatiota sunnuntaihin

Kuukausihan siinä taas vierähti uuden postauksen tuottamiseen. Koska kodista tai käsitöistä ei ole uusia kuvia, ajattelin, että otetaan pala tämän hetken sisustustrendeistä purtavaksi ja käsitellään samalla muutamia haaveita. Design-esineistähän olen tehnyt jo haaveilupostauksen aiemmin mutta kohdistetaan katseet tällä kertaa hieman eri kulmaan ja keskitytään erilaisiin tiloihin ja ilmiöihin. 

Selvä hommahan on, että kesä tulee kovaa vauhtia ja täällä pohjoisessakin hiirenkorvat ovat alkaneet ilmestyä jo puihin. Aloitetaan siis tuosta kesäolohuoneesta, eli parvekkeesta. 

Meidän parvekkeelta löytyy ennestään pyöreä pöytä ja pari tuolia, isäni toteuttama yrttihylly ja lisäistuin-säilytysratkaisu sekä jonkin verran eri kokoisia kukkaruukkuja. Muutaman terrakottaruukun olen maalannut liitutaulumaalilla ja niissä onkin aiempina vuosina kasvanut yrttihyllyllä erilaisia yrttejä. Yhdessä parvekelaatikossa on ollut salaattia ja tomaattejakin olen yrittänyt pari kertaa epäonnistuen kasvattaa. Viime vuonna chilit onnistuivat mutta jäivät syömättä... Suosikkikesäkukkiani ovat pikkuorvokit, joita onkin löytynyt liilan, sinisen ja valkoisen sävyissä parvekkeelta jo parina vuotena. Samalla linjalla mennään tänäkin kesänä mutta ajattelin tuon parvekeviljelyn viedä hieman uudemmalle levelille. Pari eurolavaa odottaa tuunaamistaan ja niihin on tarkoituksena laittaa kasvamaan hieman enemmän salaattia ja sokeriherneitä. Lisäksi haluaisin viljellä ainakin perunaa niin, että muutamat uudet perunat niillä keittää sekä mahdollisesti muita. Niille tarvittaisiin joku kasvualusta, joten erilaiset kasvatuslaatikot tai jopa viinilaatikot olisivat tarpeen. Perunan viljely onnistuu ainakin sangossa tai ämpärissä joten jos ei muuta niin sinkkisankoja etsimään. Orvokkien lisäksi voisin vaihteeksi ottaa jotain muuta kukkaa ja kollaasissa näkyvä valkoinen lobelia (?) on kyllä mieleeni. Näyttäisi varmasti kivalta Clas Ohlsonin betoniruukussa. Joku lisä lekottelupaikka olisikin mukava ja tuollainen riipputuoli olisi ihana (parveketuolit kun eivät ole mukavimmat mahdolliset rentoutumiselle). Harmikseni meidän parvekkeelta ei taida löytyä tuolille paikkaa mutta ainakin voin nauttia sellaisesta lapsuudenkotini leikkimökissä. Jos teillä jollakin mahtuu parvekkeelle tuollainen niin suosisttelen lämpimästi! :) 

Ja sitten takaisin vanhaan tuttuun murheenkryyniin: olohuone/työtila/ruokailutila-kompleksiin. Jostain syystä siitä en vain mieleistäni saa... Minusta tuntuu, että siellä on liikaa huonekaluja tai tavaraa, jonka vuoksi se on levoton. En myöskään pidä siitä, että huonekalut kiertävät lähes yksinomaan seiniä pitkin. Esillä olevia tavaroita olen pyrkinyt karsimaan minimiin mutta tietynlainen tavaranpaljous miellyttää silmääni. Vasemmalla olevat kuvat ovat mielestäni ihania, sillä niissä on juuri sopivasti tavaraa ja kaikki ovat harmoniassa keskenään. Pidän todella paljon vaaleudesta pienellä kontrastilla! Lisäksi sohvan viereen sopii loistavasti lattiavalaisin. Edellisessä asunnossahan sellainen olikin mutta täällä se siirtyi makuuhuoneeseen.

Myös työpiste on mielestäni ongelmallinen. Se on hyvän kokoinen mutta jää puoliksi sohvan taakse eteisestä päin katsottaessa. Mielestäni se on myös raskaan näköinen vaikka valkoinen onkin. En tiedä onko syy se, että sekä sohva, että työpöydän jalat, Ikean Alex-laatikosto ja kaappi, ovat lattialla, jolloin näky ei ole ilmava. Pohdiskelin juuri, että auttaisiko asiaa, jos pöydälle laittaisikin erilliset pyöreät pilarijalat ja pöytälevyn niihin kiinni. Jos näin pöytälevyä saisi nostettua hieman ylöspäin, laatikostojen ja pöytälevyn väliin jäisi rako. Toisaalta kannattaisiko laittaa parin sentin jalat laatikostojen alle ja saada siten ilmavuutta? En tiedä, itse ehkä tällä hetkellä pidän enemmän ensimmäisestä vaihtoehdosta. Haaveenahan on Hayn About A Chair-tuoli työpisteelle, mutta pelkään sen olevan liian täyttävä. Tällä hetkellähän siinä on mustaksi maalattu pinnatuoli.

Lisäksi olohuone kaipaa mielestäni pieniä yksityiskohtia. En pidä kattovalaisinten luomasta yleisvalosta vaan pidän enemmänkin yksittäisten pöytä- ja lattiavalaisinten luomasta tunnelmavalosta. Tällä hetkellähän tilanne on se, että ainoa pöytävalaisin on itse tekemäni lamppu-kello työpöydällä. Annon kirjainvalaisimet luovat ihanaa industrial-henkeä ja sen vuoksi A-valaisin onkin ollut haavelistalla jo useamman vuoden. Lisäksi Clas Ohlsonin Nyby-metallilankakori toisi samaa henkeä ja olisi loistava säilytin lattiatyynyllemme.

Olen salaa alkanut haaveilla myös uudesta sohvapöydästä. Aiemman sohvapöytäni vein vanhemmilleni säilöön (en ollut siitä valmis luopumaan ja tänne asuntoon se ei vain sopinut) ja tilalle hankimme kevyemmät ja ilmavammat Jyskin pikkupöydät. Näppärät ne ovat siinä mielessä olleet, että niitä on helppo siirrellä käyttötarkoituksen mukaan. Ne ovat kuitenkin todella pienet kun huomioidaan muut tilan kalusteet ja näyttävät tietyllä tavalla tyhjiltä tai siltä kuin jotain puuttuisi, ellei niiden päällä ole jotakin. Koska pidän mustasta metallista ja lasista, Ikean Vittsjö-sarja on hyvin paljon mieleeni. Olenkin pohdiskellut toisiko sopivaa ilmavuutta musta neliskanttinen sarjapöytä vaiko pyöreä pöytä. Molemmat olisivat kooltaan sopivampia (ja pyöreä toisi tilaan pehmeyttä) ja niissä olisi myös mustaa kontrastiksi. Ainakin kyseiset pöydät olisivat aavistuksen verran tukevampia kuin nuo nykyiset! Lasi on materiaalina minun suosikkini. Minua kuitenkin huolettaa, että veisikö se tilan valoisuutta ja avaruutta pois. Tätä on pakko pohtia syvällisemmin... 

Muutama sisustuksessa vallalla oleva trendi on vienyt minut mukanaan:

Industrial-valaisimet ovat trendikkäitä ja ennen kaikkea mustat metalliset jalkavalaisimet ovat suurta huutoa. Tiedän yhdelle seinämalliselle jo täydellisen paikan meiltä! Toisaalta haaveilen uusista kattovalaisimista. Valitettavasti meidän kattopistokkeet eivät ole sijainniltaan täydellisiä ja mm. keittiön ja eteisen valaisimien on oltava hyvin katon rajassa, jotta ovet mahtuva aukeamaan. Ruokapöydän päälle haluaisin jonkin riippuvan valaisimen, esimerkiksi tavallisen sähkölampun, kuten Muuton E27-valaisin. Sellainen useamman hehkulampun riippuvalaisin olisi myös hauska. Toisaalta olen ihastunut myös hopeisiin kupuvalaisimiin, kuten Tom Dixonin Copperiin. Ainoa minua mietityttävä asia riippuvalaisimissa on se, että häviääkö tilan ilmavuus. Niin, ja saanko kattoon koukun kiinni niin, että valaisin on kohdistettuna oikeaan kohtaan. Keittiön ikkunalaudalle haaveilen Muuton Up-valaisimesta tuomaan tunnelmavaloa erityisesti sitten syksyn saapuessa.

Trendikkäimpänä tekstiilinä viime vuodet on tuntunut pyörivän pellava, joka ihanalla ryppyisellä ulkonäöllään on valloittanut ihmisten sydämet. Pellavalakanoista haaveilen makuuhuoneeseen, sillä kuulemani mukaan ne ovat talvella lämpimät ja kesällä viileät. Täältä iso peukku sille. Harmaat yksiväriset lakanat olisivat unelmat. Toisaalta myös college-materiaalia olevat lakanat ovat vieneet sydämeni ulkomuodollaan. Ehkä pellavaverhot olohuoneessa toisivat tietyllä tavalla kaivattua pehmeyttä? 

Viherkasvit ovat nyt trendikkäämpiä kuin koskaan. Meiltäkin niitä löytyy ihan mukavasti (tosin kohta alkaa tuntua sademetsältä niiden kasvaessa). Amppelit ovat tehneet uuden tulemisen ja pohdinkin, minne sellaisen kotonamme voisin laittaa. Amppelit tuovat mukavaa kerroksellisuutta eri korkeuseroineen. Ylipäätään riippukasvit ovat mielestäni ihania ja keittiössämme String-hyllyssä onkin ollut pariin otteeseen muratti. Molemmilla kerroilla se on kuitenkin kuollut ja nyt äitini lupasi juurruttaa minulle juorun, jonka pitäisi olla helppohoitoinen. Korkealla olevat kasvit ovat siis pop. 

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on Artekin Componibili. Se vei lopullisesti sydämeni nähdessäni sen tuossa eteiskuvassa. Mielelläni meillekin sen eteiseen sijoittaisin, mutta tässä asunnossa se ei kuitenkaan ole mahdollista. Sellainen kuitenkin sopisi meille olohuoneeseen viherkasvin alle (mitä minä juuri sanoin siitä tavarapaljoudesta?) tai makuuhuoneeseen peilin viereen. Sinne mahtuisikin mukavasti tavaroita säilytykseen piiloon ja pyöreä muoto on kevyt ja metalli tuo taas sitä ihanaa industrial-henkeä. Suuri kysymys onkin: musta vai valkoinen?

*****

Ennen kuin suuntaan kaupoille minkään näiden kanssa, minun on pakko kuitenkin pohdiskella kestäviä ratkaisuja ongelmatilojen kanssa. Tässä kämpässä kun on tullut tehtyä jo muutama virhehankinta erityisesti tuonne olohuoneen puolelle. Kuitenkin suurin ero tässä asunnossa ja kollaasien välillä on meidän lattia. Kollaaseissa se on vaalea (puu, harmaa, valkoinen) ja meillä 2005-tyyliin sopivasti kapea punertava laminaatti (jee). Ja väittäisin sen olevan suurin ongelma sen suhteen, miksi en saa kodistamme ja olohuoneestamme sen näköistä kuin haluaisin.

Näihin ajatuksiin, mukavaa sunnuntaita! :)

Kaikki kollaasien kuvat Pinterestistä